Saksalainen Robert Schumann (8. kesäkuuta 1810, Zwickau – 29. heinäkuuta 1856, Endenich) oli Euroopan merkittävimpiä musiikkipersoonallisuuksia. Hän ei ollut vain säveltäjä, vaan mm. perusti aikakauslehden Neue Zeitschrift für Musik, johon hän kirjoitti loisteliaita artikkeleita ja arvosteluja raivatakseen tietä uusille ajatuksille. Juuri Schumann keksi Chopinin ("Hattu päästä, hyvät herrat, hän on nero") ja Brahmsin ("Nyt hän on tullut, hän, jonka kehdon äärellä sulottaret ja sankarit ovat pitäneet vartiota").
Alunperin Schumann aikoi pianistiksi ja kehitti laitteen, jolla piti voida harjoitella sormien
riippumattomuutta. Seurauksena oli kuitenkin halvaus, joka romutti suunnitelmat pianovirtuoosin
urasta. Sen sijaan hän omistautui säveltämiselle. Elämänsä loppuvaiheissa depressiosta kärsivä
Schumann yritti itsemurhaa hyppäämällä Reiniin, pelastettiin ja suljettiin mielisairaalaan.
Pianomusiikki ja lied muodostavat Schumannin tuotannon merkittävimmän osan.
Sisäistyneet melodiat ovat ominaisia hänen noin 280 laululleen, mutta kiehtovimpia ovat kuitenkin
niiden pianosäestykset. Schumann jatkaa Schubertin perintöä antaen säestykselle kuitenkin vielä
enemmän merkitystä. Piano-osuudet ovat mutkikkaammat, ja niiden harmonia on kehittyneempi.
Pianosta tulee laulun tasavertainen kumppani.
Schumann on yksi merkittävimpiä saksalaisen liedin mestareita Schubertin jälkeen.
Hän oli kiihkeä runouden ystävä ja niinpä tekstin merkitys oli hänelle suurempi kuin kenellekään
toiselle säveltäjälle. Hyvin läheinen ja herkkävaistoinen suhde tekstiin teki laulujen säveltämisen
hänelle erityisen mieluisaksi.
Dichterliebe (”Runoilijanrakkautta”) op. 48 Heinrich Heinen tekstiin on Robert Schumannin
laulusarjoista tunnetuin. Vuonna 1840 valmistuneen Dichterlieben näkökulma aiheeseensa on
miehinen, vaikka Schumann karsi laulusarjastaan Heinen ”Lyyrisen intermezzon”
naisia ironisoivat tekstit.
Runoilijan ja hänen onnettoman rakkautensa taustalla kummitteli Schumannin karikkoinen tie
avioliiton satamaan Clara Wieckin kanssa. Tulevan appi-isän järjestämien parjauskamppanjoiden
ja oikeudenkäyntien jälkeen naimisiinmeno onnistui syyskuussa 1840. Isä-Wieck oli saanut
Dichterliebestä lisää vettä myllyynsä: laulujen runoilijatyypistä tuskin on perheenelättäjäksi.
Moraalisesti huolestuttavaa on myös laulujen biedermeier-romantiikka, hienostunut tunnekeimailu,
joka on yhtä aikaa vakavaa ja leikillistä.
Heinen romanttinen ironia on läsnä runoilijan välillä uhmakkaassa ja reippaassa, välillä liikuttuneen
tunteellisessa omakuvassa. Jotkut kansanlaulumaiset tekstit tuovat mukaan myös tervettä järkeä
(Ein Jüngling liebt ein Mädchen, Aus alten Märchen). Ich grolle nicht vakuuttaa sankarillisesti
runoilijan reippaudesta, mutta Ich hab’ im Traum geweinet -laulun kyyneleiset muistot ja pianon
pelokas staccato-säestys kertovat myös todellisesta tragediasta. Pianon osuus väli- ja
loppusoittoineen antaa teokselle läpisävelletyn tunnun.
Rein-joki ja Köln mahtavine katedraaleineen ovat laulusarjan keskeisiä symboleja, luomakunta ja
kukat ovat runoilijan uskottuja. Säveltäjän psykologinen tarkkuus kasvattaa kokonaisuudesta
monitasoisen ja -mielisenkin. Päätösnumeroihin liittyy sekä rehvakasta piittaamattomuutta että
särkynyttä tunteikkuutta. Am leuchtenden Sommermorgen -laulussa kukat kuiskivat runoilijan
korvaan ja piano jatkaa unelmointia lähes eteerisessä loppusoitossaan. Tuo pianoepilogi toistuu
teoksen lopussa: runoilijan rakkaus ei lakastu meren pohjassakaan.
Dichterliebe on Schumannin mestarillisin teos laulumusiikin alalla. Se on sävelletty runsaan viikon
aikana toukokuun lopulla 1840 Heinen runoihin. Heinen onneton rakkaussuhde serkkuunsa on ollut
vaikuttajana näille runoille. Missään muussa laulusarjassa säveltäjä ei ole vanginnut yhtä laajaa
tunteiden asteikkoa musiikkinsa: autuudesta tragiikkaan - paatoksesta ironiaan.
Robert Schumann tarjosi nuottikustantaja C.F.Petersille Dichterliebeä, joka piti sisällään 20 laulua.
Petersin mielestä laulusarja oli liian pitkä ja pyysi lyhentämään sitä. Schumann otti sarjasta pois
neljä laulua: Dein Angesicht, Es leuchtet meine Liebe, Lehn' deine Wang’ ja Mein Wagen rollet langsam -laulut. Yleisesti Dichterliebe tunnetaan 16 laulun sarjana.
Dichterliebe, op. 48
1. Im wunderschönen Monat Mai (Suloisessa toukokuussa)
2. Aus meinen Tränen sprießen (Minun kyynelistäni versoo)
3. Die Rose, die Lilie, die Taube, die Sonne (Ruusu, lilja, kyyhky ja aurinko)
4. Wenn ich in deine Augen seh’ (Kun katson sinua silmiin)
Kun kuulen laulun soivan,
laulun, jota rakkaani ennen lauloi,
niin sydämeni pakahtuu
villistä tuskasta.
Minua ajaa synkkä kaipaus
ylös metsäiselle kukkulalle,
siellä purkautuu kyyneliksi
suunnaton tuskani.
(suom. Erkki Pullinen)
”Kaikki mitä maailmassa tapahtuu vaikuttaa minuun – politiikka, kirjallisuus, ihmiset. Ajattelen asiat uudelleen omalla tavallani ja etsin niille ulospääsytien musiikkini kautta.”
Robert Schumann – Suuri romantikko
Saksalainen Robert Schumann (8. kesäkuuta 1810, Zwickau – 29. heinäkuuta 1856, Endenich)
oli Euroopan merkittävimpiä musiikkipersoonallisuuksia. Hän ei ollut vain säveltäjä, vaan mm.
perusti aikakauslehden Neue Zeitschrift für Musik, johon hän kirjoitti loisteliaita artikkeleita ja
arvosteluja raivatakseen tietä uusille ajatuksille. Juuri Schumann keksi Chopinin ("Hattu päästä,
hyvät herrat, hän on nero") ja Brahmsin ("Nyt hän on tullut, hän, jonka kehdon äärellä sulottaret
ja sankarit ovat pitäneet vartiota").
Alunperin Schumann aikoi pianistiksi ja kehitti laitteen, jolla piti voida harjoitella sormien
riippumattomuutta. Seurauksena oli kuitenkin halvaus, joka romutti suunnitelmat pianovirtuoosin
urasta. Sen sijaan hän omistautui säveltämiselle. Elämänsä loppuvaiheissa depressiosta kärsivä
Schumann yritti itsemurhaa hyppäämällä Reiniin, pelastettiin ja suljettiin mielisairaalaan.
=> Schumannin muotokuva (Wikipedia)
Pianomusiikki ja lied muodostavat Schumannin tuotannon merkittävimmän osan.
Sisäistyneet melodiat ovat ominaisia hänen noin 280 laululleen, mutta kiehtovimpia ovat kuitenkin
niiden pianosäestykset. Schumann jatkaa Schubertin perintöä antaen säestykselle kuitenkin vielä
enemmän merkitystä. Piano-osuudet ovat mutkikkaammat, ja niiden harmonia on kehittyneempi.
Pianosta tulee laulun tasavertainen kumppani.
Schumann on yksi merkittävimpiä saksalaisen liedin mestareita Schubertin jälkeen.
Hän oli kiihkeä runouden ystävä ja niinpä tekstin merkitys oli hänelle suurempi kuin kenellekään
toiselle säveltäjälle. Hyvin läheinen ja herkkävaistoinen suhde tekstiin teki laulujen säveltämisen
hänelle erityisen mieluisaksi.
=> Schumannin teosluettelo (Classical Net)
Teosesittely: Dichterliebe
Dichterliebe (”Runoilijanrakkautta”) op. 48 Heinrich Heinen tekstiin on Robert Schumannin
laulusarjoista tunnetuin. Vuonna 1840 valmistuneen Dichterlieben näkökulma aiheeseensa on
miehinen, vaikka Schumann karsi laulusarjastaan Heinen ”Lyyrisen intermezzon”
naisia ironisoivat tekstit.
Runoilijan ja hänen onnettoman rakkautensa taustalla kummitteli Schumannin karikkoinen tie
avioliiton satamaan Clara Wieckin kanssa. Tulevan appi-isän järjestämien parjauskamppanjoiden
ja oikeudenkäyntien jälkeen naimisiinmeno onnistui syyskuussa 1840. Isä-Wieck oli saanut
Dichterliebestä lisää vettä myllyynsä: laulujen runoilijatyypistä tuskin on perheenelättäjäksi.
Moraalisesti huolestuttavaa on myös laulujen biedermeier-romantiikka, hienostunut tunnekeimailu,
joka on yhtä aikaa vakavaa ja leikillistä.
Heinen romanttinen ironia on läsnä runoilijan välillä uhmakkaassa ja reippaassa, välillä liikuttuneen
tunteellisessa omakuvassa. Jotkut kansanlaulumaiset tekstit tuovat mukaan myös tervettä järkeä
(Ein Jüngling liebt ein Mädchen, Aus alten Märchen). Ich grolle nicht vakuuttaa sankarillisesti
runoilijan reippaudesta, mutta Ich hab’ im Traum geweinet -laulun kyyneleiset muistot ja pianon
pelokas staccato-säestys kertovat myös todellisesta tragediasta. Pianon osuus väli- ja
loppusoittoineen antaa teokselle läpisävelletyn tunnun.
Rein-joki ja Köln mahtavine katedraaleineen ovat laulusarjan keskeisiä symboleja, luomakunta ja
kukat ovat runoilijan uskottuja. Säveltäjän psykologinen tarkkuus kasvattaa kokonaisuudesta
monitasoisen ja -mielisenkin. Päätösnumeroihin liittyy sekä rehvakasta piittaamattomuutta että
särkynyttä tunteikkuutta. Am leuchtenden Sommermorgen -laulussa kukat kuiskivat runoilijan
korvaan ja piano jatkaa unelmointia lähes eteerisessä loppusoitossaan. Tuo pianoepilogi toistuu
teoksen lopussa: runoilijan rakkaus ei lakastu meren pohjassakaan.
Dichterliebe on Schumannin mestarillisin teos laulumusiikin alalla. Se on sävelletty runsaan viikon
aikana toukokuun lopulla 1840 Heinen runoihin. Heinen onneton rakkaussuhde serkkuunsa on ollut
vaikuttajana näille runoille. Missään muussa laulusarjassa säveltäjä ei ole vanginnut yhtä laajaa
tunteiden asteikkoa musiikkinsa: autuudesta tragiikkaan - paatoksesta ironiaan.
Robert Schumann tarjosi nuottikustantaja C.F.Petersille Dichterliebeä, joka piti sisällään 20 laulua.
Petersin mielestä laulusarja oli liian pitkä ja pyysi lyhentämään sitä. Schumann otti sarjasta pois
neljä laulua: Dein Angesicht, Es leuchtet meine Liebe, Lehn' deine Wang’ ja
Mein Wagen rollet langsam -laulut. Yleisesti Dichterliebe tunnetaan 16 laulun sarjana.
Dichterliebe, op. 48
1. Im wunderschönen Monat Mai (Suloisessa toukokuussa)
2. Aus meinen Tränen sprießen (Minun kyynelistäni versoo)
3. Die Rose, die Lilie, die Taube, die Sonne (Ruusu, lilja, kyyhky ja aurinko)
4. Wenn ich in deine Augen seh’ (Kun katson sinua silmiin)
(Dein Angesicht [Sun kasvosi], op. 127/2)
(Es leuchtet meine Liebe [Rakkauteni loistaa], op. 127/5)
5. Ich will meine Seele tauchen (Minä tahdon upottaa sieluni)
6. Im Rhein, im heiligen Strome (Reinin, pyhän virran aaltoihin)
7. Ich grolle nicht (En minä kanna kaunaa)
8. Und wüßten’s die Blumen, die kleinen (Jos kukat, ne pienet, tietäisivät)
9. Das ist ein Flöten und Geigen (Ilma on täynnä huiluja ja viuluja)
10. Hör’ ich das Liedchen klingen (Kun kuulen laulun soivan)
11. Ein Jüngling liebt ein Mädchen (Poika rakasti tyttöä)
12. Am leuchtenden Sommermorgen (Kirkkaana kesäaamuna)
(Lehn deine Wang’ an meine Wang’ [Poski poskea vasten tuo], op. 142/2)
(Mein Wagen rollet langsam [Vaununi pyörii hitaasti], op. 142/4)
13. Ich hab’ im Traum geweinet (Olen itkenyt unissani)
14. Allnächtlich im Traume (Joka yö näen sinut unissani)
15. Aus alten Märchen (Keskeltä vanhoja satuja)
16. Die alten, bösen Lieder (Vanhat pahat laulut)
=> Dichterliebe kokonaisuudessaan (kaikki 20 runoa), saksaksi ja suomeksi:
http://web.mac.com/kulttuurikirkko/PITSKUN_KULTTUURIKIRKON_KANNATUSYHDISTYS/
24.8._TaiteidenY%C3%96_Lied_files/Dichterliebe-1.doc
Soivat esimerkit teoksesta:
Im wunderschönen Monat Mai:
http://www.youtube.com/watch?v=ZbnLZz6vmQo
Ich grolle nicht:
http://www.youtube.com/watch?v=JtsRHcAHoCw
Am leuchtenden Sommermorgen:
http://www.youtube.com/watch?v=xozOLorXM0E
Ich hab’ im Traum geweinet:
http://www.youtube.com/watch?v=Br8UNNPrWdo
Die alten, bösen Lieder:
http://www.youtube.com/watch?v=OSzNhw_uHOk (2:48 alkaen)
Hör' ich das Liedchen klingen
Kun kuulen laulun soivan,
laulun, jota rakkaani ennen lauloi,
niin sydämeni pakahtuu
villistä tuskasta.
Minua ajaa synkkä kaipaus
ylös metsäiselle kukkulalle,
siellä purkautuu kyyneliksi
suunnaton tuskani.
(suom. Erkki Pullinen)
”Kaikki mitä maailmassa tapahtuu vaikuttaa minuun – politiikka, kirjallisuus, ihmiset.
Ajattelen asiat uudelleen omalla tavallani ja etsin niille ulospääsytien musiikkini kautta.”
Robert Schumann